Tämä on kaksikielinen kuvajuttu vaellusretkestä San Agustínin vuorilla sijaitsevalle vuohitilalle, jossa tehdään juustoa, jota viedään ainakin Ruotsiin, kenties Suomeenkin. Matkalla tutustumme kuivassa viihtyviin kasveihin, joilla on sukua Pohjolassa.
Voikukkia löytyy eri muodossa ympäri maailmaa, mutta ne ovat kaikki geneettisesti toistensa identtisiä kaksosia, niin erilaisilta kuin näyttävätkin. Miksi näin on sitä on vähän vaikea selittää, mutta niin se vain on, sanoo oppaamme, botanikko Uno Sand, joka vetää tätä Skandinviska Klubbenin joukkoa.
Maskros finns i olika varianter lite varstans, men alla de är genetisk enäggs tvillingar till varandra. Detta är lite svårt att förklara, men så är det bara, säger vår cicero, botanikern Uno Sand, väl känd från Skandinaviska Klubbens aktiviteter.
En av våra första anhalter är vid denna buske, som har en hel del släkt i Norden, måror. Jag missar vad Uno kallar den men någon i gruppen vet att lokala kallar den för talande kvinna, dess blad väsnas på samma sätt. Påstår man.
Om du vill veta mer on släkten kolla här
Tuolta sivustolta löytyy myös suomeksi tietoa matara- kasveista, joihin tämä iso pensas kuuluu. Paikalliset kutsuvat sitä täällä puhuvaksi naiseksi, sen lehtien aiheuttaman äänen vuoksi.
Tämä piikkilankabyrintti tuo mieleen torstain, kun sen oksan katkaisee. Haju on hernesopan haju, ja siksi sitä kutsutaan hernesoppapensaaksi.
Denna labyrint av tunna blad eller gren påminner om torsdagen. När man bryter av en gren luktar den ärtsoppa. Växten kallas också för ärtsoppabuske.
Den här är släkt med rabarber, samma blommor i toppen, som man plockar bort från rabarber för att den skall växa bra.
Tämä taas on raparperin sukua. Samanlaiset kukat, jotka raparperista poimitaan pois, jotta sen varsi kasvaisi hyvin.
Denna är inte kaktus även om den ser ut som en. Den kallas candelaber törel pga. den ljustakeformat.
Uppdatering 21.2.2012: Uno sa det säker men jag missade att denna växt har giftig mjölksaft.
Lånar från http://www.skandiklubb.org/boken/Kap14.pdf
Kandelabertörel, cardón. Euphorbia canariensis, Euphorbiaceae. Denna törel ser ut som en kaktus, men är släkt med julstjärnan. Den har upprättstående gulgröna grenar som kan bli 3 m höga. Tillväxtperioder syns på stammens ränder. Har små röda blommor i grentoppen. Frukten är klarröda kapslar. Växten är endemisk på Kanarieöarna och växer på torr och solig mark. Den har vit mjölksaft, som är giftig liksom hos de flesta törelväxterna.
Bl.a. julstjärnan hör till samma släkt och är giftig så olik som den än är!
Det finns c. 500 endemiska växtarter som finns bara här, alltsammans finns det c. 2000, alltså 1500 importerade växtarter.
Tämä ylläoleva ei ole kaktus vaikka siltä näyttää. Hyvin yleinen Gran Kanarialla. Se on nimeltään Kanarian tyräkki ruotsiksi: candelaber törel kynttilämäisen muotonsa takia.
Päivitys 21.2.2012: Uno mainitsi varmasti - mutta meni ohi korvieni - että tämän kasvin erittämä valkoinen maito on myrkyllistä, kuten useiden muidenkin tyräkkien neste. Mm. joulutähti kuuluu samaan sukuun ja on myrkyllinen - niin erinäköinen kuin onkin!
Täältä voit lukea lisää mm. Kanarian tyräkistä
http://lainegracia.blogspot.com/2011/02/kaktuksista-ja-tyrakeista.html
Tänne on tuotu paljon kasveja muista lämpimistä maista. Omia kotoperäisiä kasvilajeja, joita ei ole luonnossa muualla, on noin 500. Kaikkiaan eri lajeja on pari tuhatta. Tämä tyräkki on Kanarian oma laji.
Päivitys 21.2.2012: Uno mainitsi varmasti - mutta meni ohi korvieni - että tämän kasvin erittämä valkoinen maito on myrkyllistä, kuten useiden muidenkin tyräkkien neste. Mm. joulutähti kuuluu samaan sukuun ja on myrkyllinen - niin erinäköinen kuin onkin!
Täältä voit lukea lisää mm. Kanarian tyräkistä
http://lainegracia.blogspot.com/2011/02/kaktuksista-ja-tyrakeista.html
Tänne on tuotu paljon kasveja muista lämpimistä maista. Omia kotoperäisiä kasvilajeja, joita ei ole luonnossa muualla, on noin 500. Kaikkiaan eri lajeja on pari tuhatta. Tämä tyräkki on Kanarian oma laji.
Vandringen till get farmen i San Agustín är cirka två och halv kilometer lång. Nästan hela tiden klättrar man upp på en stel uppförsbacke i stekande sol. Utan Unos pauser för växtupplysning skulle det kanske vara väl så ansträngande.
Matka vuohifarmille San Agustinista on noin kahden ja puolen kilometrin mittainen. Lähes koko ajan kiivetään jyrkkää mäkeä ylös, paahtavassa auringossa. Ilman Unon opetustaukoja vaellus voisi olla lähes ylivoimainen melko iäkkäälle joukollemme. Joten on monin tavoin oiva oivallus yhdistää tutustumismatka luontomatkaan.
Mutta siellä se sitten jo häämöttääkin!
Och där glänser den redan i solen!
Tästä Kanarian ainoasta villinä kasvavasta kaktuksesta, oponsiasta, osaavat myös bussioppaat kertoa. Se tuotiin tänne ruuaksi kirpuille, joista tehdään huulipunaan punaväriä. Hedelmä on viikunan kaltainen, ja sitä voi syödä, kunhan joku osaava on ensin poiminut siitä piikit pois. Niitä myydään markkinoilla. Ilman piikkejä.
Denna enda vilda kaktus oponsia, berättar även bussguiderna om. Den importerades hit som föda till lus, som man tillverkar rödfärg till läppstift av. Frukten liknar fikon och kan äta bara någon plockat bort spikarna först. Säljes på marknad utan spik.
Denna växt har jag länge sökt! Jublar Uno när han få se denna mindre attraktiv buske.
Den är släkt med tobak och liksom tobak riktigt giftig – innan man torkar bladen. Andelen av gift kan man diskutera också efter torkningen. Den heter nicotinus någonting, vet Uno utan att komma på namnet på riktigt.
Tätä kasvia olen kauan hakenut, Uno riemuitsee, kun näkee tämän hiukan rähjäisen puskan.
Se on tupakan sukua, ja yhtä pahasti myrkyllinen ennen kuin lehdet kuivataan. Tupakan myrkyllisyydestä kuivaamisen jälkeenkin on dokumentoitua tietoa. Tämän kasvin nimi on nicotinus jotakin, Uno ei muista nimeä tarkasti.
Perillä vuohifarmilla menemme suoraan talliin, jossa 25:ä vuohta parhaillaan lypsetään. Se on tehokasta puuhaa. Peräpäähän laitetaan lypsykone ja etupäähän kaukaloon rehua.
Väl framme vid farmen går vi rakt in i stallen där mjölkandet sker på löpande band. Man mjölkar 25 getter per gång. I bakändan stoppas mjölkningsmaskinen och vid framändan får man äta foder.
När det är klart kör man getterna ut, städar landgången, och ny grupp av getter rusar in från andra sidan.
Kun lypsy on valmis ja rehu syöty, vuohet ajetaan ulos, areena lakaistaan, ja uusi satsi tulee vastapäisestä ovesta sisään.
Kustakin vuohesta saadaan 2-4 litraa maitoa, ja lypsy tehdään kerran päivässä. On siinä huisketta, kun 2000:n vuohen lauma lypsetään peräperää. No, ehkä ei kaikkia 2000 sentään lypsetä. Onhan niitä herravuohiakin.
Man får 2-4 liter mjölk av varje get en gång per dag. Det är livligt värre när 2000 getter skall mjölkas här under dagen. Hm, kanske mjölkar man inte alla 2000, den finns ju hangetter också.
Tallivierailun jälkeen saamme maistaa talon tuotteita viinitilkan kera.
Juustojen kypsytysajat vaihtelevat, ne ovat 2-3 kuukautta, 6 kuukautta ja 15 kuukautta.
Efter stallbesöket fick vi smaka på et urval av ostar med lite vin.
Man lagrar ostarna 2-3 måander, 6 månader och 15 månader.
Vanhemmat juustot päällystetään kanarioiden ikiomalla perinneruualla, gofiolla, joka on maissinjyvistä ja mahdollisesti muistakin jyvistä ja vedestä ja öljystä tehty sekoitus., jolla juustojen pinta sivellään vahaamisen sijasta.
Tuo vaalea juusto on hiukan miedompaa, maustettu mm. pippurilla. Punertavassa taas on mausteena chiliä, ja maistuu myös kirpeämmältä.
Kymmenen euroa kilolta maksoivat pitkään varastoidut juustot, tuoreemmat euron pari vähemmän.
De äldre ostarna penslar man med kanariornas traditionella gofio, en massa som blandas av majs, kanske andra kornarter också, vatten och olja. Detta istället för att vaxa ostarna.
Den vita osten är mildare, medan den rödaktiga, som smaksatts med chili, har en skarpare smak.
Tio euro per kilo kostar de lagrade ostar, de midre lagrade ett par euro mindre.
Trevlig och bra beskrivande artikel - som vanligt.
VastaaPoistaTaito