Kanarialaisen viinin alkujuurilla

Kanarialainen viini oli maailmalla arvostettu vientituote 1800- luvun puoliväliin asti. Lue vaikka Shakespearia! Saarten viinikulttuuri jäi mannermaisen jalkoihin lähes pariksi sadaksi vuodeksi kasvitautien ja kauppakonfliktien vuoksi. Turismikin oli jarruna. Nyt se alkaa taas päästä arvoonsa jopa vientituotteena. Siitä saadaan kiittää mm. Ramírezin veljeksiä ja heidän Frontón de Oro viinejään. 

Skandinaviska Klubbenin ryhmä kävi tutustumassa heidän tilaansa ja minä olin mukana.

Det samma på svenska:
http://tapanim.blogspot.com.es/2016/02/vid-kanariska-vinets-rotter.html

Matka Bodega Frontón de Orolle on loppupäästään tosi haastava. Kun on päästy Vega de San Mateon ohitse La Leluchan kylän reunalle bussin matka päättyy, ja joudumme jalkautumaan. Matkan loppuosa on niin kapeaa, mutkikasta ja jyrkkää, osittain sorapintaista tietä, ettei pitkä ja leveä bussi sinne yksinkertaisesti mahdu.

Olimme täällä laskettua aikaisemmin, ja joudumme odottelemaan melkoisen tovin ennen kuin  tilatut taksit tulevat viemään meidät perille. Puhelias kuski on viinitilan naapuri, ja arvattavasti hänellä on juuri tällaisia ajoja varsin runsaasti. 

Neljänkymmenen vieraan kuljettaminen tuon puolentoista kilometrin pätkän edestakaisin on varmaan mukava tulolähde hänelle. Pikkubussiin mahtui yhdeksän matkustajaa kerralla. Pääseehän tuon pätkän jalkapatikassakin, mutta se vaatii hyvää kuntoa maaston jyrkkyyden vuoksi.

Vieraat tervetulleita

Viinitilalle otetaan mieluusti vieraita tutustumaan ja ostoksille, mutta se edellyttää ennakkoilmoitusta. Tilan tiedot löytyvät osoitteesta

www.defrontondeoro.com

Kahdeksan hehtaarin suuruinen tila sijaitsee 1200 merin korkeudessa, mikä on yksi tekijä viinin laatuun.  Sijainti pitää ilman lämpötilan ja kosteuden sopivana.  Siihen kuuluu niin sadetta, kesäkuumaa kuin jopa talvipakkasia. Saaren pohjoinen puoli on tunnetusti sateisempaa ja vehreämpää kuin eteläosa. Talvilämpötila laskee yhden asteen sataa metriä kohden merenpinnasta ylöspäin noustessa, kertoo omistajaveljeksistä toinen ja tilan viinimestari, bodegaro, Pedro Ramírez.

Toinen tärkeä tekijä on maaperä, joka on tuliperäistä soraa. Kanariansaarten maaperä on muovautunut tulivuorenpurkauksissa 1,5 – 15 miljoona vuotta sitten. Maaperän laatu vaihtelee runsaasti eri puolilla saarta ja eri saarilla vaikka kaikki saaret ovat laavaperäisiä. 

Tällä rinteellä se on kerrostunut useiden tulivuorenpurkausten myötä lecasoran kaltaiseksi aineeksi.  Viiniköynnösten juuret hakeutuvat viiden metrin syvyyteen hakemaan vettä.  Juuria on jätetty tilan esittelytien varteen näkyville.

Oma ryhmän vetäjämme Arne Beldau on geologi, ja pitää matkalla tilalle pitkän esitelmän saaren geologiasta. Hän on tehnyt tutkijatovereidensa kanssa myös vertailevan tutkimuksen maaperän magnesiumin vaikutuksesta valkoviinin laatuun. Lyhyesti: Se on huomattava. (Tutkimusraportti löytyy googlaamalla Beldau Magnesium, ja olen sitä tähänkin tekstiin hyödyntänyt.)

 Vihannekset vaihtuivat viiniin

Alun perin tällä tilalla viljeltiin vihanneksia, mutta heikko vedensaanti sai nykyisen polven, veljekset Pedro ja Juan Ramírezin, panostamaan viininviljelyyn parinkymmentä vuotta sitten. Ensin tuotettiin bulkkiviiniä, mutta nyt laatu on saatu niin korkeaksi, että se kelpaa vientiin jopa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Veikkaisin, että tästä saadaan kiittää myös viinitukkureita, jotka ovat onnistuneet viemään rapakon taa muitakin Kanarian viinejä. Viinin laatua taas on kohennettu saarilla EU:n ja Kanariansaarten hallinnon tukirahoilla. Siitä on viesti viinikellarin seinälläkin.

Kanariansaarten viinitilat ovat kaikki varsin pieniä. Se ja olosuhteet muutenkin panee kehittämään keinoja pienen tilan hyväksikäyttöön. Tämän vuoksi osa viinirankoista on yksivartisia, toiset kaksihaaraisia. Jälkimmäiset tuottavat kahdeksan kiloa rypäleitä, yksivartiset puolet vähemmän. 

Kanariansaarten rypälelajikkeet ovat ns. endeemisiä, niitä on vain saarilla, ei mantereella. Ne periytyvät 1500- luvulta, jolloin espanjalaiset valloittajat aloittivat täällä viinituotannon.

Viinin lisäksi tällä tilalla viljellään edelleenkin mm. appelsiineja, kirsikkaa ja luumuja. Mutta päätuote on viini, joka korjataan syys- lokakuussa. Kun sato kypsyy on pidettävä kiirettä. Kunkin lajikkeen korjuu tapahtuu 24:n tunnin sisällä.

Vähän valmistuksesta

Menemme tuotantotiloihin sisälle mahtavien metallisäiliöiden pariin. Ensin rypäleet pannaan isoihin mehustussäiliöihin kuorineen. Kuorista irrotetaan paljon puhuttuja antioksidantteja ja tanniineja.

Sen jälkeen on vuorossa käymisprosessi toisissa sammioissa.

Ja lopuksi tuotteet pannaan täällä amerikkalaisiin tammitynnyreihin laadusta riippuen 3-4 kuukauden ajaksi kypsymään. Tuotanto on mitoitettu 75000 pullolle vuosittain. Saarilta löytyy sekä isompia että pienempiä tuottajia.

Sitten päästäänkin siihen mitä joukkomme näyttää erityisesti odottaneen, maistelemaan tuotteita. (Linkki parempaan valmistuksen kuvaukseen alempana.)

Maistelemisen taito

Pedro Ramírez neuvoo ensin katselemaan viiniä, sitten haistelemaan ja lopuksi maistelemaan. Näin myös viinit esitellään bodegan kotisivulla, ja se myös noudattaa yleistä viinin maistelun menettelyä. Pedro esittele kaikkien viinien ominaisuudet ennen maistamista, mutta ne jäävät yleisessä hälyssä korvieni kuulumattomiin, joten saan tyytyä omiin havaintoihini ja tilan kotisivun arvioihin.  Lullen kyllä, että Pedro käytti ihan samoja ilmaisuja.

Ensiksi tuodaan tarjolle valkoinen Semiseco, joka tarkoittaa puolikuivaa. Mutta maallikkoanalyysinä pidin sitä miellyttävänä niin ulkonäöltään kuin maultaan. Vähän vihertävän kuultava väri, maku raikas ja kukkainen, sopivan hapokas.

Maistamisen sanastoa

Tässä vielä bodegan kotisivun asiantuntija-arvio, joka mielestäni on varsin osuva.

Blanco Semiseco. 75cl. 13%. Valmistettu Listán Blanco, Malvasia, Albitello ja Moscatel rypäleistä. Vihreitä hedelmäsävyjä, puhdas ja kirkas. Viinin tuoksussa valkoisia kukkia ja trooppisia hedelmiä. Suussa keveä, tasapainoisen hapokas ja antaa raikkaan tuntuman, huipentuu makeuteen, mikä tekee siitä vielä nautinollisemman. Sulkeutuu kevyen kirpeästi mikä tekee siitä viipyilevän.

(Opin myöemmin, että tämä ”viipyilevä” on viinimaistelun avainsanoja, se maku joka jääsuuhun viimeiseksi. Viinikoulun linkki jutun lopussa aiheesta innostuville.)

Sitten on vuorossa toinen valkoinen, siniseen pullotettu Blanco Afrutado, suomeksi valkoinen, hedelmäinen. Se on kaikesta päätellen bodegan uusin tuote, sillä Frontón de Oron kotisivulla siitä ei ole edes kuvaa eikä laatuselitystä.

Minulta menikin pasmat hetkeksi sekaisin sillä kotisivulla tällaisessa sinisessä pullossa on Semisecon etiketti. Samanlaisessa valkoisessa kuin meille tarjoiltu Semiseco taas on kotisivun kuvassa Albillo, jota käynnillämme ei näkynyt missään.  Yllätyksekseni löydän Albillon myöhemmin San Agustínin Vivosta vuoden 2014 pullotuksena, kuten melkein kaikki muutkin Frónton de Oron tuotteet, mutta sinistä Afrudatoa ei kaupassa näy.

Blanco Afrutado avautui suussani raikkaan hapokkaana, mutta sitten tunkee päälle voimakas kukkaisuus ja makeus, joka ylittää makukynnykseni. Tämä oli ainoa tuotteista, jota en juonut loppuun vaan sylkäisin sen tarkoitusta varten varattuun ämpäriin. Mutta makeista valkoisista pitäville tämä voi olla mainio vaihtoehto, ehkä jälkiruuan seuraksi, sillä sen makeus ei ollut tympeä. Itse en juuri valkoisia harrasta vaan juon lounaallani lasin punaista, vaikka lautasellani on tuskin koskaan muuta kuin kalaa ja vihanneksia.

Punaiset ovat makuuni

Sitten on vuorossa perinteinen punaviini,  Tradicional Tinto, jota olen useasti ostanut niin pienestä kulmakaupastani kuin San Agustínin ostoskeskuksen Vivosta. Minusta se on varsin mukavan makuinen ruokajuoma, vähän hapokas mutta miellyttävällä tavalla. Kotisivun kuvaus:

Tradicional Tinto , 75 cl , 13%. Valmistettu  Listán Negro ja Tintilla rypäleistä. Kirsikanpunainen viini,  välikerroksessa violetteja sävyjä, puhdas ja kirkas. Rypälelajikkeiden aromit tulevat selkeästi esiin perusmausta, joka on punaisia hedelmiä ja tietty muistuma tammitynnyrin kypsymisajasta. Suussa aluksi keveyttä, joka jatkuu makujen täydellisenä tasapainona. Sulkeutuu mietona ja nautinnollisena kirpeytenä. Viipyleiviä, rypälajikkeille luonteenomisia jälkimakuja.

Sen jälkeen on vuorossa toinen punaviini, Tintilla, joka on suussani hiukan raikkaampi ja hedelmäisempi kuin Tinto. Kaupan hyllyllä se olikin tilan kallein viini, täällä hinta meni ohi korvieni.  Palaan hintavertailuun toisessa jutussa, jossa maistelen muitakin viinilaatuja. Siinä paljastuu yllättäviä asioita.

Bodegan kotisivun esittelystä:

Tintilla, 75 cl, 13% valmistettu Tintilla- rypäleestä, neljän kuukauden kypsennys tammitynnyrissä. Intensiivisen punainen väri, jonka pintakerroksessa violetteja hedelmäsävyjä, puhdas ja kirkas. Tintilla aromit maistuvat selkeinä punaisten hedelmien perusmaussa, hiukan mausteita, ja muistuma neljän kuukauden säilytyksestä tammitynnyrissä. Suutuntuma ensin hyvin voimakas, joka kehittyy sitten hedelmä- ja maustemakujen tasapainoon.  Sulkeutuu tiettyyn nautinnolliseen kirpeyteen.

Lopuksi maistellan Malpais punaviiniä. Malpais viittaa kasvualustaan, malpais= huono maa tai laavamaa. Nopealla maistamisella myös hintansa väärti – ja arvio pitää myös kotona maistellessa. Annan kuitenkin esittelyvuoron asiantuntijalle Bodegan kotisivulta:

Malpais, 75 cl, 13%, Valmistettu Listán prieto, Tintilla ja Listán Negro rypäleistä. Kaunis punainen väri, violetteja sävyjä pinnassa, puhdas ja kirkas. Rypälelajikkeiden aromit nousevat esiin perusmausta, joka on punaisia hedelmiä, hiukan suklaata, toffeeta, kahvia ja vaniljahedelmää sekä muistuma neljän kuukauden kypsennyksestä amerikkalaisessa tammitynnyrissä. Suussa ensin kevyt maku, hapokkuutta ja eri makujen tasapainoa. Jättää suuhun hyvän muiston.

Näitä viittä saimme maistaa, mutta lisäksi tilan valikoimaan kuuluu myös yksi rosé. Syy siihen ettei maistella taitaa löytyä kaupan hyllyltä, hinnasta. Se on tilan halvin tuote. Kotisivu kertoo näin:

Rosado Rosé, 75 cl, 13% Valmistettu Listán Negro, Negro Legi ja Negramoll rypäleistä. Houkuttelevan intensiivinen kirsikanpunainen, puhdas ja kirkas. Hyvin intensiiviset aromit, ilmaisevat ja lajityypilliset. Muistoja kypsistä hedelmistä, herkullisia vivahteita etenkin mansikoista, vadelmista ja karhunvatukoista. Suussa viini tuntu anteliaalta, kermaiselta, hyvin raikkaalta ja nautinnolliselta, ja jättää nenään hyvin voimakkaan hedelmätuoksun.

Näiden esittelyjen käännöstyössä minua auttoi viinituntija Gracia Penttinen Tenerifeltä, jonka suomenkielisille viini- ja ruokasivuille linkki lopussa. 

Hän kertoo mm.  saarten viinituotannon historiasta ja valmistuksesta eri tiloilla, joihin on tutustunut käynneillään ja kursseilla. Gracia kertoo myös saarten ruokakulttuurista. Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa. Päällimmäisten lisäksi muita juttuja  löytyy oikean reunan luettelosta samaan tapaan kuin tässäkin blogissa.

Maistelun jälkeen ostettiin mukaan parhaimmalta maistuineita tuotteita.

Viinituotannon historiaa Kanarialla

Viinintuotanto alkoi Kanarialla espanjalaisten valloituksen jälkeen 1400- luvulla. Se oli 1500- 1700 luvulla tärkein vientituote, koska Kanariansaarten sijainti oli viennille edullinen. Vienti suuntautui vähän kaikkiin ilmansuuntiin, Englantiin, , Pohjois-Eurooppaan,  Espanjan ja Portugalin siirtomaihin Afrikkaan ja Amerikkaan. Madridin hoveissa tarjoiltiinkin runsaasti ja mieluusti Kanarian viinejä. Kanarian viini tunnettiin yleensä nimellä Malvasia, joka oli silloin tärkein viinilajike.

Takaisku tuli 1850- luvulla kun viiniviljelyksiä vaivasivat virukset ja rutto, ja lisäksi kauppahuoneiden konfliktit tyrehdyttivät viennin. Sen jälkeen viiniä tuotettiin täällä enää paikalliseen käyttöön parinsadan vuoden ajan.

Myös matkailuelinkeinon räjähdysmäinen kasvu 1960- luvulta alkaen on ollut syynä siihen, että maanviljelys ylipäätään ja viininviljelys erityisesti on jäänyt taka-alalle. Muutos on tullut vasta parin viime vuosikymmenen aikana,

Kanarian saarten viinituotannon onni oli puolestaan se, että mantereella 1900- luvulla vaivanneet kirvat eivät tänne levinneet. Täällä on koko ajan ollut omat lajikkeet, joita löytyy vain Kanarialta. Mitä vanhempia rangat ovat sitä maukkaampi on viini. Yleisimmät viinilajikkeet ovat negra común, negramoll, tintilla, moscatell, negra malvasia ja listan negra.

 Nyt viinintuottajia on Gran Kanarialla noin sata. Myös muilla saarilla, etenkin Tenerifellä on runsaasti viinitiloja.  Kaikkiaan viinintuottajia on saarilla noin 400. Tuotantoa ja laitteistoa on kehitetty ja tietokoneistettu mm. EU-rahoituksella. Vuonna 1999 luotiin Gran Kanarian viljelijöille yhteinen laatuluokitus, El Reglamento de las D.O. Gran Canaria. Myös muilla saarilla on omia alkuperämerkkejään. Nyt on saatu aikaan myös kaikkien saarten yhteinen alkuperämerkki. Käytössä en ole sitä kuitenkaan vielä nähnyt.  Niiden tarkoituksena on edistää markkinointia ja pitää yllä laadun valvontaa. Luvan laatumerkin käyttöön saa vain hakemuksesta ja tarkastusten jälkeen. Tästäkin tarkemmin Gracia Penttisen blogissa.

http://lainegraciavh.blogspot.com.es/2013/09/kanariansaarten-uusin-viinialue-dop.html

Kanariansaarten viljelijöiden vuosittaisessa kisassa menestyvät 2013 parhaiten Tenerifen viinit. Ne veivät 16 palkinnosta 12. Parhaaksi arvioitiin kuitenkin viini La Palman saarelta, Tenequá Malvasía Aromática, joka on makea ja maailmalla kisoissa menestynyt viini.

Skandinaviska klubbenin viiniasintuntija Arne Beldau on perustanut omat, hyvin asiantuntevat Kanarian viineistä kertovat sivunsa (2017). Jos ruotsi sujuu lue ihmeessä:

https://kanariskavingardar.wordpress.com

Lue viinikisasta juttu norjaksi täältä:

http://www.canariajournalen.no/Gastronomi/Kanarisk-mat/AArets-beste-vin-fra-Kanarioeyene-er-kaaret

Viinikoulu aiheesta innostuville täältä:

http://www.viinimaa.fi/fi/Viinikoulu/Viinikoulu/Viinin+nauttiminen/

Kanariansaarten viinien maistelusta kertova juttuni on täällä:

http://tapanim.blogspot.com.es/2016/02/kanarialla-tehdaan-kelpo-viineja.html