7.2.16

Kanarialla tehdään kelpo viinejä



Kanariansaarten viinejä ei ole ainakaan matkailijoiden piirissä arvostettu, luultavasti hintasyistä ja koska niitä ei tunneta. Nyt yritän korjata tätä vahinkoa. Tämä juttu on jatkoa Bodega Frontón de Orolle tehdystä tutustumiskäynnistä ja siitä syntyneelle tarinalle. Jo ennen retkeä aloin maistella paikallisia viinejä, kun kulmakaupastani löytyi eri saarten tuotteita.
Tässä jutussa myös hintavertailua eri kauppojen välillä vähän yllättävin tuloksin.

Det samma på svenska:
http://tapanim.blogspot.com.es/2016/02/vid-kanariska-vinets-rotter.html

Frontón de Oro- jutusta on jo varmaan kirkastunut etten ole mikään viiniasiantuntija, mutta pyrin suosimaan paikallisia tuotteita, myös viinejä. Tarkan euron harrastajia tällainen viineihin tutustuminen voi vähän kirpaista sillä kanarialaiset viinit ovat euron tai pari vastaavia mantereen tuotteita kalliimpia. Syy lienee täkäläisen tuotannon ja markkinoiden pienuudessa.



Frontón de Oron bodegalla viinit maksoivat 6-8 euroa pullo. Omassa nurkkakaupassani Supermarket Kisamarissa Loopy´s ravintolan alakerrassa samat tuotteet on hinnoiteltu vajaan euron kalliimmiksi.  Tarkempi hintavertailu eri kauppojen kesken tämän jutun lopussa. Tulokset yllättivät ainakin minut.

Pieni kulmakauppani pärjää

Sitä huolimatta suosin tätä kauppaa viiniostoksillani koska siellä oli paras valikoima paikallisia viinejä mitä olin vielä missään nähnyt – paitsi tätä kirjoittaessa jouduin tarkistamaan kantaani. Missään viinin erikoiskaupassa en ole kuitenkaan käynyt. 

Suuressa Mercadona- kaupassa San Fernandossa olen kerran nähnyt YHDEN   paikallisen viinin, sen jälkeen en yhtään. Monta vuotta sitten San Agustínin ostoskeskuksen Vivossa oli kyllä erillinen hylly eri saarten viinejä, mutta ehkä panostus ei oikein onnistunut sillä sitä hyllyä ei enää ole. Mutta kun kävin hintavertailulla löysin toisen hyllykön sekä Vivosta että välikerroksen Sparista, joissa paikallisia viinejä oli aiempia havaintojani enemmän, 15-20 erilaista. Myös kulmakauppani hyllyn valikoima on aika vaatimaton sekin, noin 15 eri tuotetta, mutta niitä on sentään kaikissa useimmilta saarilta.


Otinkin urakaksi maistella koko kulmakaupan viinihyllyn (aloituskuvassa) punkut lounaitteni yhteydessä, valkoisista kun en niin perusta.

Frontón de Oron tuotteita olin jo maistanut aiemmin, joten jätin ne tässä vertailussa väliin, paitsi ihan loppurutistuksessa. Omiani ansioituneemmat näkemykset niistä löytyvät edeltä Bodega Frontón de Oroa käsittelevästä jutusta. Maistelun lisäksi olen hakenut netistä kunkin tuotteen valmistajasta lisätietoja. Jotkut ovatkin yllättävän isoja toimijoita, mutta useimmat varsin pieniä.

Tässä vaatimattomat amatöörihavaintoni nautinnan järjestyksessä:


Vino Frontera, Tinto. El Hierrolta

Tuottaja: Sdad. Cooperativa de Campo ”Frontera”. Hinta kulmakaupassani 6,95€.

Väri tumma, selkeä, tuoksu ennakoi hapokkuutta. Suussa se ei kuitenkaan ole leimaava, alkumaku on pyöreä ja täyteläinen, lopussa hapokkuus nousee esiin, tammitynnyrin muisto lopussa. Varsin varteenotettava ruokajuomaksi.

Jälkikäynnillä tarkistin myös unohtamani pullotusvuoden ja totta puhuen se vähän hämmästytti, se oli 2008, ja täkäläisten viinien kirjossa aika vanhaa myytäväksi. Tästä alempana lisää.



Googlaamalla selviää, että kyse on 600:n maataloustilan yhteenliittymästä, osuuskuntayrityksestä, joka tuottaa lähinnä erilaisia hedelmiä, mutta myös kymmenkuntaa viinilaatua. Se kokoaa noin 95 prosenttia El Hierrolla viljellyistä rypäleistä. Joten muille ei paljon pullotettavaa jää. Tuotantokapasiteetti on 600 000 litraa vuodessa. Maistamani viinin rypäleet ovat Listan Negro (Negramoll) 85%, sekä Verijadiego negro ja Mulata rypäleitä 15%. DO El Hierro. Tuotanopaikka on Frontera, El Hierron keskipaikkeilla. Bodegan nimi: Central Vinicola Insular.

Tilan omat neittisivut täältä



Täältä lisätietoa (kyse on viinitukkurin sivuista)





Volcán, Tinto. Gran Kanarian St. Brigidasta

Unohdin kirjata hinnan, tarkistuskäynnillä tätä ei enää ollut, mutta hinta oli 8-9€ tuntumassa.

Tämän väri on hehkuva, vaalea, violettiin vivahtava, raikas, kirkas ja puhdas . Tuoksussa hapokkuutta, mutta maku on lempeä, marjainen ja raikas, muttei makea, jälkimaku viipyilevä ja intensiivinen.

Bodegas Elías M. Santos Guerreran tuote. Tinton rypäleenä vain Listán Negro. Yhden miehen tilalla on ollut viinituotantoa vuodesta 2009, tavoitteena on laatuviinit. Tuotannossa on yksi punainen ja kaksi valkoista. Tuotanto on  mitoitettu vaatimattomaan 12 000:n pullon valmistukseen vuosittain mikä tarjoaa tilaisuuden erikoistuotteisiin. Laatumerkintä on DO Gran Canaria.



Tila sijaitsee Monte Lentiscalin kylässä, St. Brigidassa, 15 km päässä Las Palmasista, 400 – 680 metrin korkeudessa merenpinnasta.

(Tätä ei pidä sekoittaa Vulcán viiniin Lanzarotelta.)

Santos Guerreran tilalla ei ole internet- sivua, mutta Facebookista se löytyy. Tilan yhteystiedot löytyvät myös täältä:




El Ancón, Tinto Joven,  Tenerifeltä, vuoden 2013 pullotus.

Väri melko tumma punaviinin punainen, alkumaku miellyttävän pehmeä ja pyöreä, hapokkuus pysyy taustalla, loppumaussa kirpeyttä. Hinta kulmakaupassa 6,95€

El Ancón tuotteista löytyy myös Tintilla 4 meses enbarrica, eli viinilaatu neljän kuukauden kypsennyksenä. Kaikissa käytetään Listán Negro rypälettä. Tämä Joven on monilla messuilla ja kilpailuissa palkittu viini.  Joven on Kanarialla yleinen nuori viinityyppi, joka on syytä nauttia kahden vuoden sisällä pullotuksesta. Myös Tinto- merkinnällä varustetut saattavat kuulua tähän heikosti säilyvien kategoriaan. Maultaan ne ovat silti vallan mainioita.


El Ancón on lukuisten tenerifeläisten viljelijäin liittymän, Bodega Comarcal Icod, tuote. Se kuuluu taas Bodegas Insulares- ryhmään, joka on saaren vanhimpien viinintuottajien yhteenliittymä. Bodega sijaitsee La Luzissa , Tenerifen pohjoisen lentokentän lähellä. Suomalaisten suosimaan Puerto de la Crutziin ajetaan sen ohitse.




Teneguía, Negramoll, La Palmalta

Kulmakaupan hinta 7,95 €. Tästä tuli yksi suosikeistani vaikka paperille sain kirjattua vain:

Vaaleahko punainen, heikko tuoksu (hajuaistini on todistetusti hiukan kehno), maku hedelmäinen, raikas, miellyttävä viipyilevä loppumaku.

Tämä on nimensä mukaisesti Negramoll rypäleistä tehty viini. Kaupasta tuli mukaani pullotus vuodelta 2010. Silloin en vielä tiennyt, että olisi parasta ostaa sellainen, joka ei ole maannut varastossa, hyllyistä puhumattakaan, paria vuotta kauempaa. Mutta ei se makua haitannut, eikä sekään, että vasta jälkeenpäin huomasin, että  suosituslämpötila oli 15°. 


Teneguán viinitila on 60- vuotta vanha viinintekijä Fuencalienta de La Palmassa, saaren eteläosassa. Sillä on useita valkoisia ja punaisia lajikkeita. Bodegan kotisivuilla kerrotaan, että se on yksi Kanariansaarten eniten palkituista viinintuottajista. Mm. sen valkoviini sai vuonna  2012 Kanariansaarten viinintuottajien parhaimman viinin palkinnon makealla Malvasialla, joten ei ihme, että sisartuotekin maistui. Ilahduttaa, että minäkin osuin maistamaan oikein, vaikkei se makea ollutkaan…

Siitä innostuneena maistoin myös Tenequian Tinto- punkkua vuodelta 2013. Ei olisi kannattanut. Se oli ensimmäinen kanarialainen viini, joka ei maistunut minulle lainkaan. Vivahti liikaa viinietikkaan. Negramoll- rypäleen lisäksi on käytetty kolmea muutakin. Huomaa, että vaikka takaetiketissä (yllä) lukee Tinto, etupuolella on Negramoll, ja se on tämä hyväksi havaitsemani. Pelkän Tinton etiketti on aivan erilainen (alla).

Päivitys 7.11.2016 Kohtuuden nimessä päivitän vielä, että nyt ostamani vuoden 2014 Tinto oli ihan kelpo punkkua, eli 2013 on varmaan ollut tälle lajikkeelle huono vuosi.






Los Berrazales, Tinto, 2014, Gran  Kanaria

Ulkonäkö reilu punainen, kuultaa violettiin. Maku sopivan hapokas, rypäleinen, loppuviive monitasoinen ja runsas. Loppuvaikutelma silti hiukan tunkkainen.

Kulmakaupassani  hinta oli paikallisten viinien kalleimmasta päästä, 10,95 €.
Hintaan nähden vähän petyin. Aika räikeä etiketti jo arvelutti, mutta kun se on huomattavan kanarialaisen taitelijan Pepe Damason suunnittelematta, niin että… Luin tämän jälkeenpäin eikä se makua auttanut.

La Berrazales Bodega sijaitsee Agaetan kaupungin ja Tamabadan luonnonpuistoalueen välisessä laaksossa Gran Kanarian luoteiskulmassa . Siellä tehdään yhtä punaista, ja kahta valkoista sekä roséta.


Tuotantopaikka on epätavallisen alhaalla, meren pinnan tasalla. Yleensä Kanarian viinitilat ovat vuorenrinteillä, ja sitä pidetään laatua parantavana seikkana. Bodega  La Berrazales on (joko) yhteistyössä (tai) osa Finca de la La Laja tilaa (kotisivu on hiukan monitulkintainen). Täällä viljellään jopa kahvia. Tilan perinteet ulottuvat aikaan ennen espanjalaisia! Huomattavaa yrittäjämeininkiä.



Los Lirios, Tinto Joven, 2010, Gran Kanaria

Tämä olisi pitänyt juoda pari- kolme vuotta sitten, ja olisi pitänyt viilentää 15° lämpötilaan. Mutta en huomannut mitään vikaa paitsi että lasiin jäi usein vähän sakkaa. Asiantuntijoilla taitaa olla huomautettavaa tällaisesta.

Kulmakaupassa hinta oli 8,95€. Muistiinpanoni on lyhyt:  Väri tumma, sopivan hapokas, jälkimaussa reippaasti tynnyriä. Tilan tammitynnyrit ovat muuten ranskalaisia.

Bodega Los Lirios sijaitsee Monte Lesticalissa, St Birigidan ja La Montenalan välimaastossa Gran Kanarialla kuten aiemmin mainittu Bodega Elías M Santoskin. Siellä on jo vuodesta 1984 lähtien elvytetty vanhaa viiniperinnettä uusiin menetelmiin soveltaen. Tämä Tinto Joven on DO Gran Canaria laatuluokituksessa, mutta tilan toinen tuote, Los Lirios, Tocón, on kaikkien saarten yhteisen uuden DO Islas Canarias laatuluokituksessa. Molempien kypsytysaika on kaksi kuukautta ja ovat laatua joven.



Kotisvua en tilalle löytänyt, mutta googlaamalla löytyy lisätietoa, samoin tilan Facebook- sivu.


Las Tirajanas,  Tinto, 2014, Gran Kanaria

Väri: erittäin kaunis, heleä siniseen vivahtava punainen, aluksi miellyttävän voimakas perusmaku, melko hapokas, vähän jälkikarvautta ja reippaan hapokas jälkimaku.

Kulmakaupassani 7,95€. Olin jo etukäteen melkein päättänyt, että tästä tulee minun lempparini, onhan se tuotettu oman kunnan alueella, San Bartolomé de Tirajanan, ja muinaisten guanchojen pääkaupungissa, Tuntessa, joka tunnetaan myös nimellä San Bartolomé. Kaikki vuorille Playa del Inglésistä pyrkivät matkailijat sen sivuuttavat. 

Tämä yritys, Bodega Las Tirjana, osaa myös hyödyntää matkailijat. Kotisivut ovat upeat, kolmella kielellä, ja bodegalla voi käydä ostoksilla koska tahansa arkisin klo 10-16 ja viikonloppuisin klo 10-14 - paitsi juhlapyhinä. Pientä maksua vastaan saa tunnin esittelykierroksen, jolla nautitaan myös maistiaisia. Eikä tarvitse edes ilmoittautua etukäteen.


Bodega tuottaa kahdeksaa eri viinilaatua, joiden raaka-aine kerätään useilta tiloilta eri puolilta saarta, kaikki tilat ovat yli kilometrin korkeudessa merestä.


Kaikille viineille on vuonna 2014 tehty uudet etiketit, joiden lähtökohtana on psykologisista testeistä tutut Herman Rorschacin mustetahrakuviot, mutta eri viinilaatujen omissa väreissä. Mahtaa lisätä myyntiä, alitajuisesti?

Minä kuitenkin luovuin tuosta lemppariajatuksesta ihan vain maun perusteella. Lopun hapokkuussa oli vähän liikaa. Paljastan kohta mitkä olen mieluisimmiksi valinnut.






Vega de Yuco, Tinto, 2013, Lanzarote

Voimakkaan tumman punainen väri, aluksi maistuu täyteläinen ja mehevä kunnon punaviini, viipyilevä hapokas jälkimaku.

Kulmakaupassani hinta parhaasta päästä, 9,95€, Bodegan omassa nettikaupassa 10,50€.

Tämä viini on kotoisin Lanzaroten La Gerian viinialueelta, Mashdaceb kylästä, joka sijaitsee jokseenkin keskellä saarta reilut kymmenen kilometriä pääkaupunki Arrifestä. Bodegas Vega de Yuco luonnehtii itseään nuoreksi perheyritykseksi, joka on perustettu 1997. Se pyrkii ekologiseen tuotantoon mistä se on saanut 14001 ISO certificatin. Kotisivullaan se kertoo vaatimattomasti tavoitteena olevan pieni määrä korkealaatuisia tuotteita. No, nettikuapassa on 13 erilaista viiniä vähän joka lähtöön ja lisäksi neljä likööriä.


Tuotantotilojen kuvissa on laitteistoa enemmän kuin millään muulla katsomistani kanarialaisista tuottajista. Turhaa vaatimattomuutta. Laatukontorollimerkki on DO. Lanzarote.



Kaksi suosikkiani.

Frontón de Oro, Malpais, neljän kuukauden kypsennys, 2013.

Tätä ei kulmakaupassani ole ainakaan juuri nyt, mutta bodegalta ostettaessa hinta oli 8€. Sen sijaan Vivosta  ja Sparista se löytyy, hintavertailua kohta.

Tumman punainen, kirkas, alkumaku pehmeä ja moniulotteinen, viipyilevässä jälkimaussa hapokkuus tulee hyvin esiin, myös selvä vivahde tammitynnyriä. Tästä olen kertonut tarkemmin bodegassa käynnin jälkeen kirjoittamassani jutussa. Tämä on mielestäni heidän paras punaviininsä. 


Harmittaa etten ottanut mukaani Tintillaa, joka oli myös mielenkiintoinen, raikas elämys. Olisi tarvittu kolmas käsi laatikoita kantamaan. Tinto Tradicionale, jota  ostin mukaan, ja jota saan myös kulmakaupasta hintaan 6,95 €, on sekin varsin hyvä peruspunaviini. Näitä löytyy muuten myös eräistä Playa del Inglésin suomalaisravintoloista. Kysy!



Toinen tämän makukokeilun suosikkini on El Ancón, Tinto Joven, Tenerifeltä.

Jälkikokeilua

Päivitys 17.3.2016. Ostin San Agustínin Nueva Suecian Spar- kaupasta ohikulkiessani pullon Vina Norten Tacororonte Acentejo punaviiniä vuosikertaa 2014 hintaan 8.42€. Bodegan kotisivulla se on nimellä Tradicional, mutta muistikuvani on, että kaupassa olleen toisen tämän bodegan viinin etiketissä oli Tradicional... ja sitä taas ei näy bodegan kotisivulla. Sen sijaan sieltä löytyy kuusi muuta punaviiniä, kaksi valkoista ja yksi rosé.



Makuelämys oli ensi alkuun huonelämpöisenä ihan mukiinmenevä, ei mitään erityistä iskenyt makuhermooni, mutta varsin tasapainoinen arkiviini oli oma arvioni. Loppuvaikutelma varsin hapokas kanarialaisten viinin tapaan. Viinin väri oli voimakas punainen, vähän siniseen vivahtava.

Tämä oli myös tinto joven, nuori viini, joka suositellaan nautittavaksi 14° asteen lämpöisenä. Panin sen myös jääkaapiin, meniköhän alle suosituslämpötilan sillä maku muuttui turhankin happameksi. Tätä tuotetta markkinoi Bodegas Insulares Tenerife, eli sama,  jonka valikoimassa on hyväksi maistamani El Ancón. Ehkäpä joku toinen Vino Norten tuotteista pääsee samaan kategoriaan, mene tiedä.



Hintavertailua

Olen vertaillut eräiden viinilaatujen hintoja lähikaupoissani, San Agustínin ostoskeskuksessa olevien ja samaan ketjuun kuuluvien, Sparin ja Vivon sekä asuntoni lähellä olevan kulmakaupan, Kisemarin, tarjonnasta. Viimeksi mainittu näyttää menestyvän hintakilpailussa kohtuullisesti.


Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä miten kahden samaan isoon ketjuun, mutta eri brändiin kuuluvan kaupan, siis Sparin ja Vivon, hinnat eroavat muutaman kerroksen päässä toisistaan. Vivon hyllyä yllä.

Hintojen suhteuttamiseksi olen ottanut mukaan yhden mantereen viineistä, El Coton. Olen nähnyt useiden paikallisten sitä lounaallaan nauttivan, itse siihen  tutustuin ja tykästyin, kun pullo El Cotoa oli tervetuliaisina aiempaan talviasuntoon tullessa. Ja lisäksi sitä löytyy niin Suomen Alkosta kuin Ruotsin Systembolagetista, Suomessa liki tuplahintaan täkäläisestä, Ruotsissa hiukan halvemmalla.



Vertailussa on ensin Sparin ja Vivon hinnat ja sitten kulmakauppa Kisamar. Vain osa löytyy kaikista kaupoista. Pullokoko 75 cl.



Ihan lopuksi on syytä todeta, että nämä eivät mitkään kuulu suuren luokan gourmé viineihin, hintakin sen jo kertoo. Sen sijaan ne ovat kaikki varsin kelvollisia ruokaviinejä, jotkut aavistuksen makoisampia kuin toiset. Mikään ei ollut varsinainen pohjanoteeraus. Ja makuasioistahan taas ei auta kiistellä. Itsehän olet oman viinimakusi asiantuntija.

Kannustan kokeilemaan, sillä täällä Gran Kanarialla myynnissä olevista mantereen viineistä monia saa ostaa myös Alkosta, mutta paikallisia viinejä vain täältä. Oiva lisä suosittuun automatkailuun vuorilla on pysähdys jossakin matkan varrella olevista monista bodegoista. Ne näkyvät ainakin Googlen kartoissa, kun kirjoittaa hakukenttään ”bodegas Gran Canaria”.  St. Brigidassa on myös Gran Kanarian viinimuseo, jossa on hyvä valikoima viinejä ostettavaksi. Niin, ja kuskihan tietysti malttaa olla maistelematta, tai ainakin nielemättä. Täkäläiset tiet ovat ihan riittävän kiemuraisia ilmankin.


Jos haluat perehtyä tarkemmin Kanariansaarten viinituotantoon suosittelen Arne Beldaun viinisivuistoa (ruotsiksi).

https://kanariskavingardar.wordpress.com

Gracia Penttisen viini- ja ruokasivujen lähtökohta on Tenerife, mutta hän on tutustunut myös muiden saarten tuotantoon (suomeksi).


Viinimuseon linkki ja muutakin Kanariatietoa täältä:


Viinikoulu aiheesta innostuville täältä:











Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Tiedätkö lisää? Kerro! Haluatko lisätietoa? Kysy!
Vet du mer? Berätta! Vill du veta mer? Fråga!