Uusi vuosi San Agustínissa

31.12.2009 – 1.1.2010

Uudenvuoden vastaanottoon San Agustín liittyy aivan erityisellä tavalla minun ja Lempiarmaani suhteeseen. Sitä tapausta muistelimme taas. Tosin budjettiversiona. Tässä juttua kahdesta uudenvuodenvietosta. Ja Más Movilista, joka taas pääsi yllättämään niin, että tämä teksti tulee julki jälkijunassa.

Aamupäiväkävelyn yhteydessä tutkimme ohi mennessä uuden vuoden vastaanoton mahdollisuuksia. Beach Clubin upean ruokalistan hinta oli selvästikin iltapukuväelle. Kolmen lajin illallinen 115€. Me emme ihan niin hienoja ole, ja juhlapuvutkin ovat jääneet lentoyhtiöiden laukkujen painorajoitusten vuoksi (viimeistään) roikkuman kotikaappiin.

San Agustínin ostoskeskuksessa poikkesimme J&B Kök och Barin ovella. Kolme lajin illallinen ja Cava 50€, pääruoka oli lihaa, mutta kalavaihtoehtokin luvattiin. Vuosi sitten söin täällä kerran, ja ruoka oli mainiota, asiakkaiden henkilökohtainen palvelu myös. Illallistarjous tuntui mahdolliselta, mutta J&B avaa ovensa vasta klo 18, joten pöytävaraus jäi tekemättä.



Muistojen ylätasanne
Kiipesimme vielä ylimmälle tasanteelle Tre Hjärtan tanssiravintolalle, josta meillä on Lempiarmaani kanssa herkät kokemukset aivan ensimmäiseltä yhteiseltä Gran Kanarian matkalta neljä vuotta sitten. Kolmen lajin illallinen juomien kera, ja onnenrypäleetkin oli luvassa - mitä ne sitten lienevätkään - , 85€.



Eli 70€ lisähintaa vanhojen muistojen verestämisestä näköalapaikalta. Se alkoi arvelluttaa olkoonkin, että hinta oli edelliskerrasta pudonnut 5€ per asiakas. Siis verrattuna J&B:n hintaan kahdelta.



Päädyimme budjettivaihtoehtoon, ja päätimme kiivetä tänne tasanteelle puolen yön aikaan, se kun on yleinen tila, itse asiassa kulkuväylä ostoskeskuksesta pikatien ylittävän sillan kautta tien toisella puolella oleville asuntoaluille. Kyllä ne muistot niinkin verestyy.



Jäi vain jännättäväksi onko J&B:llä vielä varaamattomia paikkoja kun ovet aukeavat illan suussa.



Kun konevika maksoi uudenvuoden juhlat

Lempiarmaani on numeromuistinero ja hän nuo neljän vuoden takaiset hinnatkin napsautti. Itse muistelin paljon vähäisempää laskua. Toisaalta sen suuruus ei silloin tuntunut missään, sillä laskun maksoi ruotsalainen Solresor matkayhtiö.



Olimme silloin varanneet matkan, jonka paluumatka oli 31.12. puolen päivän aikaan. Koneeseen pääsimme pitkän odotuksen jälkeen teknisten ongelmien takia. Kone oli täpötäynnä matkustajia, ja meille kerrottiin, että huoltomiehet parhaillaan korjaavat vikaa, mutta kohtapian lähdetään. Malttia ja kärsivällisyyttä. Ja sitä kyllä vaadittiinkin.



Neljän tunnin hikisen odotuksen jälkeen tuli kuulutus, että vikaa ei saada kuntoon. Kone jää Las Palmasiin. Tukholmasta on tulossa uusia osia ja huoltomiehiä. Ja sitten lentoemot huomasivat, että koneessa on koko joukolle varatut ruuat, jotka menevät pilalle ellei niitä syödä. Niinpä meille tarjoiltiin vielä lämmin ateria Solresorin henkilökunnan järjestellessä kuljetuksia takaisin hotelliin.



Ensimmäinen yömme San Agustínissa

Olimme asuneet viikon melko vaatimattomassa Green Field hotellissa, joka on varmaan useimmille suomalaisille Kanarian kävijöille tuttu, se siinä Apilaniitty- tanssiravintolaa vastapäätä, ja Ryysyranta kaljabaarin vieressä. Nythän sen yhteen kulmaan on tullut vallan uusi tanssikapakka, jolla on enemmän tai vähemmän innostava nimi Hell-Sinki.



Mutta hotelli osoittautuikin paljon isommaksi ja yhden tai pari tähteä hienommaksi Gloria Palaceksi, joka sijaitsee korkealla San Agustínin rinteellä.

Sinne päästiin joskus iltamyöhällä. Nälkäkin alkoi taas nakertaa, tai ainakin iltaoluelle oli halu päästä rasittavan päivän päätteeksi. Ravintolasalin ovella shakettiin pukeutunut ovimies ilmoitti ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että ravintola oli jo täynnä. Juhlapukuista väkeä siellä näkyi jo olevan.



Ajoimme hissillä ylimpään kerrokseen kattoravintolaan. Sieltä oli upea näköala, mutta ei minkäänlaista palvelua.



Lähdimme jalkapatikassa kohti San Agustínin keskustaa. Jyrkkään alamäkeen olikin helppo mennä. Päädyimme pikatien ylittävää siltaa ensin Lenas Internet Cafén ovelle. Se oli kiinni. Mutta kulman takana oli Tre Hjärtan ravintola, ja se oli auki, joskin täynnä väkeä.

Mutta yhdessä pöydässä oli vielä tilaa kahdelle. Meille.



Harvinaisen iloinen vuodenvaihde

Illallispaketin hinta arvellutti hiukan, mutta sitten totesimme, että se menee matkanjärjestäjän piikkiin. Jossain on matkailijan pakko syödä, hotellissa se ei onnistunut, ja uuden vuoden aattona kaikissa paikoissa oli täällä näköjään tarjolla vain kalliita illallispaketteja. Ja tämä oli halvempi kuin hotellin loppuunmyyty illallinen.



Siihen kuului kolmen ruokalajin ja juomien lisäksi hassu uudenvuodenhattu, tööttirulla ja serpentiinejä naapuripöydissä istuvien kiusaksi.

Puolen yön aikaan mentiin joukolla ravintolan edessä olevalle tasanteelle seuraamaan ilotulitusta. Sieltä näkyi niin San Agustínin kuin Playa del Inglésin raketit.



Paluumatka tiukkaan ylämäkeen oli lievästi rankempi kuin alastulo. Kävellen sekin mentiin. Lempiarmaani väittää vielä tänään, että olin laulanut Isoa Anttia ja Rannanjärveä koväänisesti, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Itse en sitä muista. Mutta se sitten vahvistaa, että meillä taisi olla oikein hauskaa. Sen minäkin muistan.



Kulinaarinen Uusi vuosi 2010

Se alkoi kuten alussa luvattu budjettiversiona B&J Kök och Barissa San Agustínin ostoskeskuksen välikerroksissa. Siellä oli nopeasti iloinen meininki vauhdissa kun etupäässä ruotsalaisista tai ruotsalais-espanjalaista perheistä koostuneet seurueet ryhtyivät vastaanottamaan uutta vuotta. Pääpaino oli hyvässä ruuassa.



Lempiarmaani aloitti katkarapukoktaililla, joka tehtiin häntä varten laktoosittomana. Itse sain illan pakettiin kuuluvat kaksi lohitartar-katkarapu pikkupalaa, pikkuisen salaattia myös. Ja varsianaisena herkkuna sievän keon punajuurisalaattia, joka oli maustettu inkiväärillä. Todella pirteän raikas yhdistelmä.

Lempiarmaani pääruoka taas oli listalta: Aito Black and White eli häränfilettä, vasikanfilettä tryffeli- ja bernaiskastikkeella, Hasselbackin perunoilla

( valkosipulilla maustetut keitinperunat ). Taas yksinkertaisella keinolla makuhermojen hersytystä.



Itse syön mieluiten kalaa ja sitä myös sain: sherne- kalaa, meriahvenen tapaista tukevalihaista valkoista kalaa, joka oli espanjalaiseen tapaan suolakäsitelty. Joskus olen syönyt espanjalaisten kuivaa suolakalaa, joka oli - pahaa. Mutta tämä oli herkkua: pehmeää, valkoista kalaa, jonka lihan aromia nosti hyvin lievä suolaisuus. En ole ennen tällaista syönyt.

Jälkiruokana creme brulee, päällä liekitettyä sokeria, kulmassa pieni keko erilaisia marjoja. Suussa sulavaa kerta kaikkiaan.

Hieno huostaanotto

Päätarjoilija oli tänään, kuten melkein aina itse J eli John, ja tarjoilun taustajärjestelijänä hänen yhtiökumppaninsa B eli Birger, pääkokkina Thomas, apukokkeina joukko ulkonäöltään espanjalaisia.

Tällä joukolla on työhönsä ja asiakkaiden huoltoon aivan toisenlainen ote kuin useimmissa muissa Kanarian turistiravintoloissa. Ruuasta kerrotaan asiakkaille, ollaan luontevasti mukavia, ja laadukas ruoka on sopuhintaista. Näin oli vuosi sitten, ja näin oli nytkin. Emme katuneet valintaamme.



Loppulasku oli 122, 30€, mistä ruuan osuus ja yksi lasi Cavaa (joka oikeastaan oli tarkoitettu vuodenvaihteeseen) oli tuo 50€/syöjä.



Vuodenvaihde lähestyy. Rakettien esipauke on jo alkanut. Kohta siirrymme ostoskeskuksen ylätasanteelle seuraamaan vuoden vaihtumista.



Vuodenvaihde 2010

San Agustinin ostoskeskuksen ylätasanne oli miltei tungokseen asti täynnä vuodenvaihteen vastaanottajia. Suuri osa varmasti Tre Hjärtan ravintolan asiakkaita, mutta paljon sinne kipusi muitakin. Joku Tre Hjärtanin tarjoilijoista seisoi tuolilla ja paukutti isoon kattilankanteen vanhan vuoden viimeisiä sekunteja, ja vuodenvaihde otettiin vastaan asiaan kuuluvalla yleismetelillä.

Ilotulitus oli Play del Inglésin suunnalla monipuolinen, ja värikäs. Mutta mahtavin oli silti Gloria Palacen ammuskelu, se kun oli niin lähellä. Kaikkein lähinnä oli tosin aivan muutaman metrin päästä lähtenyt rakettisarja, varmaankin Tre Hjärtanin panos uuden vuoden ilotulitukseen.



Mutta ilotulituksen kuvaaminen digitaalisella automaattikameralla ei ole ihan yksinkertaista. Monet raketit ehtivät sammua ennen kuin kamera ymmärsi laueta. Tässä vaiheessa harmittelin etten sittenkin ostanut jo ennen joulua katselemaani digitaalista kameraa, jossa on nopea kuvan toiston toiminto. Sitä olisi taas tarvittu. Valotusajan säätöä näissä pikkukameroissa ei taida olla ollenkaan, mikä sekin olisi varmistanut kuvien laatua. Mutta eiköhän näistäkin selviä, että vuosi vaihtui ja raketit räiskyivät.



Más Movil yllätti jälleen

Olin alustavasti jo ladannut tämän jutun alkuosan blogiini ennen vuodenvaihdetta, kuviakin oli latautumassa. Mutta kun palasimme asunnolle julkaisemaan kuolemattomat havaintomme ja ikimuistettavat kuvamme Más Movil teki tenän. Saldo on miinuksella, kertoi Mobil Parteniin tullut viesti. Ja vähän sen jälkeen yhteys nettiin katkesi.

Jassoo, ja minä kun luulin, että Más Movil hakee rahat automaattisesti Visa- tililtäni kuten kontrahdissa lukee.



Yritin käynnistää nettiäni soittamalla Más Movilin asiakaspalveluun. Sanakirjan avulla tein valmiin selityksen pulmastani ja pyysin kahteen kertaan selkein sanoin käynnistämään yhteyden. Vaikutti siltä, että minua ymmärrettiin, mutta mitään ei tapahtunut. Illemmalla soitin uudestaan ja pyysin englantia puhuvaa operaattoria soittamaan. Näin olin muuten tehnyt kahdesti joulunpyhien aikaan silloisten ongelmien hoitamiseksi. Tulos sama; kukaan ei soittanut.



Tammikuun toisena soitin Fredrikin numeroon, koska hän oli pyytänyt sinä päivänä tuomaan omat välineensä takaisin. Onneksi en lähtenyt viemään. Hän oli kotona vapaapäivällä, mutta tiesi kertoa, että netti oli poikki koska olin pari päivää ennen kuun loppua pysäyttänyt 20€:n lisämaksun. Nyt netti oli käynnistettävä erikseen uudestaan. Hän voisi tehdä sen maanantaina, tai voisin itse käydä ostamassa Lenan Internet Cafésta prepaid kortin, tai hoitaa käynnistyksen Más Movilin nettisivulla, jossa on espanjan lisäksi saksan ja englanninkieliset sivut.



Kas kun ei hän tuota maininnut silloin kun ennen vuodenvaihdetta kerroin lisämaksun pysäyttäneeni!

Kävin Lenan kahvilassa, jossa oli tupa täysi ruotsalaisten ravi-tv:n merkeissä. Ja nettiyhteydet sielläkin poikki, mutta muista syistä kuin minulla. Eri nettikahviloiden linjat olivat jostain syystä ristissä.

Päätin turvautua Mummolaan. Siellä tämä teksti hoitui kuvien kera blogiini.