Gran Kanarian sääoikkuja

Sää on Gran Kanarian tärkein matkailuvaltti. Mutta ilmastonmuutos tuntuu myös täällä. Naapurisaarissa tosin enemmän. Mutta Gran  Kanariallakin on syytä pitää varansa ettei sateen jälkeen saa kivenlohkaretta päällenmsä vuoristoteillä.





Nyt olen päässyt normaalirytmiin, kuunnellut Sveriges Radion P1:ltä Konflikt- ohjelman mielenkiintoista hyvinvointivaltion rapautumista analysoivaa ohjelmaa, vähän uutisia ja ennen kaikkea pääministeri Fredrik Reinfeldtin ajatuksia vain auttavasti onnistuneen Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen. Tahtoa ei riittänyt, ja liian monella oli oma kotikenttä tärkeämpi kuin maailman tulevaisuus – siihen kokous hänen mielestään kompuroi.


Pakkasta ja lumikaaos Euroopassa

Selaan netistä lehtiä, Svenska Dagbladetia, joka sekin on nyt keksinyt työntää joka paikkaan kuvia ja mainoksia bittivirtojen syöpäläiseksi, ja HeSaria. Ekon ja SR Sisuradion uutiset selaan toki myös. Luvassa on Ruotsiin ja Suomeen eteläänkin paukkupakkasia, vaikka joulu on vasta ovella. Lehdet kertovat, että sääkaaos vaivaa koko Eurooppaa. Kanaalin juna on juuttunut puolimatkaan, kun tunnelin ja yläilmojen lämpötilaero lyö järjestelmät jumiin. Myös Tv Canarian uutisissa on viime päivinä näkynyt ylen runsaasti sääjuttuja. Lumikaaosta Espanjan mannermaalla, ja sateen aiheuttamaa kaaosta naapurisaarilla.



Mutta täällä Gran Kanarian etelärannikolla hurjat säät esiintyvät lähinnä hiukan viileämmän sään ja tihkusateen merkeissä. Yöllä tosin näyttää välillä sataneen todella reippaasti. Muutama päivä sitten ihmettelimme aamulla Lempiarmaani kanssa kadun puolelta kuuluvaa kovaa veden lotinaa. Ei ollut päävesijohto haljennut vaan yön sateet lotisivat ylämäestä tänne matalaan rannalle.

Iltapäivällä hän lähti Tukholmaan joulunviettoon, ja lähetti seuraavana päivänä lumisia kuvia Söderin Sofosta, vajaan kilometrin päässä siitä missä on Viking Linen terminaali. Oli melkein hiihtokeli.

Sääennustus helppoa hommaa?

Ensimmäisinä päivinä täällä tv:n säämiestä katsellessa ajattelin, että siinä on kaverilla helppo homma. Selvittelee ensin ilmavirtojen kulkua sinne ja tänne, ja lopputulos on aina sama: aurinko paistaa, aurinko paistaa, aurinko paistaa kaikilla seitsemällä Kanarian saarella.

Mutta sen jälkeen olen saanut havaita ettei se niin helppoa olekaan.

On käynyt niin, että kun on luvattu kaunista säätä - kuvaruudussa se näkyy kahden pilven keskellä olevana aurinkona, tai pelkkänä aurinkona - niin onkin ollut lähes täysin pilvistä koko päivän.

Mitä mies ennusteidensa perusteluiksi kertoo siitä minulla ei – ikävä kyllä – ole aavistustakaan.

Mutta on käynyt myös niin, että sääkuvassa on sadetta vihmovia pilviä, ja seuraava päivä on ollut juuri parahultainen suomalais-ruotsalainen kesäpäivä – kuten yleensä tähän aikaan vuodesta. Tosin pilvistä on ollut tämän runsaan kolmen viikon aikana tavallista enemmän, mutta sateeksi kutsuttavaa tihkua tai suornaista sadetta vain parina päivänä.

Kaikille Kanarian saarille on yhteistä, että pohjoispuoli on vehreää, koska siellä sataa enemmän, ja eteläpuoli vuorten rinteiltä alkaen on karua, koska täällä aurinko paistaa enemmän.

Pahin sade kymmeneen vuoteen

Lempiarmaani kertoi Tukholman matkallaan kuulleensa lentokoneessa vierustovereilta, että se kadun puolella kulunut lotina johtui sateesta, joka oli ollut ensimmäinen sade kuuteen viikkoon. Vuosi sitten erästä joulukuun sadepäivää, tai oikeastaan yötä sanottiin pahimmaksi vuosikausiin. Sinä sadepäivänä olin mukana bussimatkalla, joka kiersi saaren tärkeimpiä näköalakohteita koillisreunalla ja saaren keskellä olevassa vuoristossa. Bussin opas, aito kanario, oli aivan tohkeissaan siitä, että hän kerrankin sai nähdä miten vuoristopurot syöksivät putouksina vettä uomissa, jotka tavallisesti ovat rutikuivat.

”Ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen”, hän hehkutti.


Bussilasti turisteja oli vähemmän innostunut, kun korkeimpien paikkojen näkymät jäivät vuoriston ylärinteitä matalammalla vaeltavien pilvien sumuseinämän taa. Bussin viralliseen ohjelmaan kuului mm. pysähdys valokuvaamista varten paikalla, jossa Gran Kanarian tunnetuin symboli, vuorenhuippu Roque Nublo normaalisti näkyy upeasti.

Nyt bussi ei vaivautunut edes pysähtymään, koska näkyvyys oli niin huono. Minua hiukan harmitti, sillä sumupilven läpi häämöttävä Roque Nublo olisi ollut ilman muuta kuvan väärti – juuri poikkeuksellisuutensa vuoksi. Ilman pilviä olin sen jo nähnyt edelliskeväänä.

Pilvirintama ohittaa Gran Kanarian

Tv Canarian sääennusteiden ilmavirtauksia ja pilvimassoja näyttävistä sääkartoista ja satelliittikuvista olen havainnut sen, että Gran Kanarian säitä suojelee jokin erikoinen voima. Vaikka saaret ovat kohtuullisessa nipussa lähellä toisiaan on Gran Kanarian ja muiden väliin jäänyt selvä säärintaman ero: pilvet ovat jääneet, tai jäämässä, muiden saarten ylle, Gran Kanarian yllä niitä ei näkynyt. Kun muilta saarilta, etenkin Teneriffalta, raportoidaan rajujen sateiden aiheuttamia vahinkoja – mm. mutavirtaan hautautuneita autoja, vesivirtojen vuorilta irrottamia suuria kivenlohkareita, joita on putoillut vuoristoteille ja talojen pihoille. Sellaisia – mutta pienempiä – joutui bussimmekin vuosi sitten kiertelemään.


Toisin sanoen sään kanssa ei ole täällä leikkimistä, kun se käy huonoksi – voi saada vaikka kivilohkareen kalloonsa.

Säät ovat täällä viime vuosina muuttuneet. Näin todistaa myös Gran Kanarialla 30 vuotta asunut entinen opas, nykyinen Norjan merimieslähetyksen seurakuntatyöntekijä Arguineguinista. Dag och Natt- lehden haastattelussa hän kertoo miten hänen uransa alkuaikoina matkailijoille voitiin jopa luvata rahat takaisin jos aurinko ei paista joka päivä. Nyt ei sellaista auta mennä lupailemaan. Ei vaikka sää on Gran Kanarian tärkein matkailuvaltti.

Pari päivää sitten öisen sateen jälkeen seurasin kunnan työntekijäin ponnisteluja vaurioiden korjaamiseksi. Jo ennen auringonnousua ajoi pieni, punainen nelivetoauto playallemme tutkimaan paikkoja. En tiedä oliko se kunnan työnjohtajan auto vai rantojen turvallisuusvalvonnasta vastaavan Punaisen Ristin auto. Ehkä jälkimmäinen sillä se pysähtyi seuraamaan veden liikkeitä siellä missä usein punaiset uimakieltoliput liehuvat. Mutta naapuriplayalla,  Playa de Agustinilla, oli täydessä työn touhussa sama kauhakuormaaja, joka päivää aikaisemmin tasoitti meidän Playa de las Burrosilla tuulen rantaraitin varteen ryöpyttämää kuivaa hiekkaa. Nyt se työnteli hiekkaa vuorilta valuneen vesivirran peitteeksi samalla kun teki tasoitustyötään hiekan palauttamiseksi rannan tuntumaan.