24.12.09

Joulunvalmistelut Gran Kanarialla



Keskiviikko 23.12.09. ilta - Jouluaaton aamu


Jouluaatto Gran Kanarialla on suuri juhla lähinnä turisteille. Kantaväestö jakaa lahjat vasta loppiaisena.. Minäkin vietän joulua vain rajoitetuilta osin perinteisin menoin. Lattiamopilla on siinä merkittävä osa. Joulukalan osto tyrehtyi kuitenkin alkuunsa. Kanarialaisesta sikaristakin tulee vähän puhetta.



Arguineguinin norjalaisradio selvitteli perinteisiä joulumenoja jo eilen, ja minun toimeni noudattavat kaukaisesti siinä tehtyä linjausta. Vanhan ajan väki Norjassa kuulemma aloitti jouluvalmistelut perusteellisella siivouksella. Sen jälkeen lämmitettiin suuri saavi vettä ja siinä peseydyttiin. Kaikki samassa vedessä. Opiskelija-ajoiltani 1960- luvun kileikurssilta muistan kerrotun, että myös samaa säästäväisyyttä noudatettiin niihin aikoihin Englannissa ihan arkiviikonloppuinakin. Au pair tyttörassu sai kylpeä joukon viimeisenä.




Minun Lempiarmaani on pois matkustanut, olen yksin, ja näin ei ole pelkoa ainakaan norjalais- englantilaisista kylpytavoista.



Jolulusiivous San Agustininin tapaan

Sen sijaan seuraava momentti noudattaa tarkasti Hänen ohjeitaan. On kyse lattian luuttuamisesta. Jo pari päivää ennen joulua aloin ihmetellä lattialla pyöriviä hahtuvaisia ja muita pienkappaleita. Jokunen minimuurahainenkin siellä vilisti. Siitä sain virikkeen aloittaa joulusiivouksen. Tosin huomasin vasta kesken puuhan, että kappas vaan jouluhan on jo ovella. Ei mennyt kuin pikku tovi, ja lattia oli lakaistu. Siinä meni yksillä tehoilla niin viikkosiivous kuin joulusiivouskin.



Myöhemmin totesin, että olipas ollut huono harja.



Lattialla pyöri edelleenkin mustia palluroita ja pötkylöitä, joiden pääainesosa kaikesta päätellen oli tiivistynyt pöly. Jotain olomuodon muutosta sentään entisten hahtuvien jälkeen. Ja voin vaikka vannoa, että kihveliin oli päätynyt ihan kunnioitettava annos playalta pöllynnyttä hiekkaa ja muuta irtoainesta. Sekä pieni lauma minimuurahaisia, jotka kaikki suljin tiivisti muovipussiin ihmettelemään moskien kera, että mihis nyt jouduttiin.




No, eipä mitään otetaan siivouskaapista espanjalaisen siivouskulttuurin perusase: moppi. On niitä pohjolassakin nähty, mutta pölynimurit ovat vallanneet siellä markkinat pahanlaisesti. Täällä taitaa olla päinvastoin, ainakin täällä uimarantarintamalla. Lattiat ovat kaakelia ja pölynimurin iskukyky jäänee luonnollisista syistä vajaakäyttöön.



Moppi on toista maata!



Vain miehille

Hetkinen, naisväki saa ystävällisesti siirtyä seuraavaan lukuun, tämä on vain miehille tämä.



Olin jo ennen Lempiarmaani tuloa tänne runsaat pari viikkoa sitten hyvinkin ansiokkaasti sekä lakaissut että luutunnut lattian, ja jos itse saan mainita, olin tulokseen tyytyväinen. Varsin tyytyväinen. Tai ainakin melko.



Asiaan oli toinenkin näkökulma minkä sain kokea huomattavan pian Lempiarmaani saapumisen jälkeen.



Olin taas riuskasti tarttumassa moppihommiin ihan oma-aloitteisesti, kun sain kädestä pitäen neuvot miten se oikeastaan tehdään. Näin hyvät herrat: pelkän kuuman veden sijasta ämpäriin pari tippaa ainakin jotain pesuainetta, vaikka tiskiainetta. Kaapissa oleva valikoima ei muuhun taipunut, siellä kun oli pesupulveria, wc-pöntön puhdistinta, keraamisen lieden puhdistinta ja muuta sen kaltaista.



Itse moppaus aloitetaan siten että otetaan tukeva ote mopin varresta kaksin (2) käsin, kastetaan veteen, liotetaan hetki, nostetaan moppi vedestä, valutetaan, nostetaan ämpärin puristinosan päälle, kieputetaan nätisti kiepille, ja kierretään puristusosan pohjaan. Ja vedet pois.




Sen jälkeen tasaisin liikkein ja sopivasti painaen luututaan koko lattia, siis koko lattia nurkkia ja sohvanaluksia myöten. Siellä ne minimurkutkin jemmailee. Ja aina välillä kastetaan moppi veteen, pyöritetään moskat veteen, nostetaan ja valutetaan moppi ja hiukan kiertäen ravistellaan varoen (ettei vesi lattialle loisku pölväs…) ja kierretään mopin alapäästä ylöspäin ruuvaten taas kuivaksi ja vielä puristetaan melko kuiviksi (ettei lattialle jää vesilammikoita, ymmärrätkö!) .




Et silleen se vaan käy sutjakkaasti moppaaminen. Puhdasta tulee, että! Huomaa mopin kuivatusasento siivouskaapissa – katso kuvaa – juuri niin, mopin harjakset ylös, että kuivuvat kunnolla.



Kun Jesus ei kalasta

Eilen kävin San Agustinin ostoskeskuksessa, joka on sopivasti tuossa 80 – 280 metrin päässä apartementokseltamme, matka riippuu siitä kummasta päätä ostaria puhutaan, lähemmästä vai kauemmasta. Jotain olin unohtanut sieltä hakea… eiku piti mennä ovesta ulos siksi aikaa, kun lattia kuivui niinhän se oli, ja päätin käydä hakemassa jotakin kaupasta. Kaksi sikarilaatikkoa ja munakotelo sieltä tarttui matkaan, sillä muuta evästä olinkin jo vähän aamulla hamstrannut. Kurkkasin myös pakastearkkuun, kun olin siellä nähnyt kalaa.



Nythän on niin, että Jeesus 2 ei ole käynyt kalassa sen jälkeen, kun se rantautui ensimmäisenä lauantaiaamunani polkuveneiden viereen, ja porukat tuli sieltä painavat pussit käsissään. (Tästä olen kirjoittanut osallistuvan kaukohavainnon periaatteella jo aiemmin, mutta julkaisu on siirtynyt, kun sain netin käyttöön viiveellä – palaan asiaan.) Jeesus 2 on siis paikallinen, avolaitainen kalastusvene. Epäilen, että se on kalastanut kiintiönsä täyteen tai sitten käy vain yökalassa. Siellä se vihreälaitainen vene vaan kököttää polkuveneiden takana.




Siis tuon edellä olevan vuoksi olen ollut alistumassa kaupan kalaan. Kurkkasin Sparin puodissa pakastealtaaseen, ja siellähän oli monta sorttia filettä ja medaljonkia, joihin ahnaasti tartuin. Mutta päästin äkkiä takaisin. Niiden alkuperämaa oli Vietnam, China ja Namibia. Kalastajasaari Gran Kanarian kaupassa myydään Kaukoidän kalaa! Johan on väärinymmärrettyä ilmasto- ja kehitysapupolitiikkaa, vai erehdynkö?



Sen sijaan otin munia. Varmistin, että ne ovat saaren omaa tuotantoa. Sikaritkin ovat, tuossa kolmenkymmenen kilometrin päässä Teldessä sumatralaisesta tupakasta valmistettuja Don Julian n:o 1. Ihan sopuisan makuisia ovat, kaukana kuubalaisista, mutta hintalaatusuhde on mainio.



Sikarinpolttaja

Tähän nyt täytyy vastata niille, joilla sikari herättää ansaittuja terveyshaitta-ajatuksia. Tietysti, mutta olennaisesti vähemmän kuin tupakalla tai nuuskalla, jotka menevät veriin eivätkä hellitä kuin tuskalla tai haudan partaalla. Sikaria voi polttaa maun vuoksi poskeensa, eikä siitä tule pakkoa. Itse olen polttanut yli puoli vuosisataa. Jos liikaa poltan menee makuu ja suu käy kipiäksi. Pidän kuukausien taukoja, sillä poltan vain ulkotilassa, tai siihen toimeen varatussa tilassa. En koskaan kotona sisällä. Tähän totuttelin jo nuornamiesnä. Enkä ole katunut.



Mutta se vaatii asennetta.



Säävahinkoja edelleen

Tuo oli joulukevennystä, mutta illan tv-uutisten seuraaminen vetää taas vakavaksi. Monelle tulee näillä saarilla vaikea joulu. Puolen tunnin uutiset oli pidennetty, pelkkä sadevahinkojen raportointi kesti nyt 55minuuttia, ja poikkeuslyhyen urheilun ja pidennetyn sään jälkeen uusi lyhytkierros akuuteissa paikoissa suorana lähetyksenä.



Kun joutuu rakentamaan vuoren rinteeseen siitä seuraa riskejä. Kun sataa rajusti vesi tulee alas, vetää rinteissä mukanaan pientä ja isoa irtonaista, kaivaa, ja murentaa, lyö rikki, täyttää paikat massalla, jota kukaan ei halua.



Moni on nyt vailla kotia, mahdollisuutta päästä liikkumaan, ilman sähkövirtaa. Moni polttaa kynttilöitä, mutta ei siksi että on joulu.



Jouluaaton aamuna vain yksi on auringonnousun aikaan playalla, kukapa muu kuin kumaratäti. Sää on niin yksioikoisen harmaa etten ole ennen nähnyt, ja tihkua täynnä. Jesus 2 ja muut veneet odottavat vesille pääsyä. Ei Jesus tänään kalasta.




Rankat sateet ja tuulevat taitavat olla syynä siihen, että Mas Movilin nettiyhteys ei asuntooni toimi. Olen päässyt verkkoon vain satunnaisesti viime päivinä. Tänään lyhyesti vilahdukselta. Lenas Internetcafé San Agustinin ostarin ylätasolla pelastaa tämän joulublogin julkaisun. Käy myös ilmi, että täällä on ruotsinsuomalaista henkilökuntaa, Tuija Sundsvallista.



Nyt toivotan sinulle lukijani oikein rauhallista ja hyvää joulua!



Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Tiedätkö lisää? Kerro! Haluatko lisätietoa? Kysy!
Vet du mer? Berätta! Vill du veta mer? Fråga!