Joulurauhaa Mummolassa Gran Kanarialla

Jouluaatto ja Joulupäivä 2009

Mummolassa jouluaaton rauha oli tavallisen arki-illan tapainen. Paitsi että syötiin joulupuuroa ja saunottiin. Play del Inglésissä moni kadulla liikkuja oli virittinyt pikkujuhlatamineisiin. Ekumeenisen kirkon ovella oli tavanomainen joulutungos.  Ja annoin harvinaisen joululahjan. Mutta kukas se tuolla parvekkeelle kipuaa!

Näitä parvekkeista ja ikkunanpielistä ja milloin mistäkin roikkuvia punanuttukuvatuksia näkee etenkin siellä missä kantaväestö asuu – vähemmän turistinurkilla. Papá Noel eli suomalaisittain joulupukkihan se siellä kiipeilee lahjojen kanssa – niin on odotus. Lapset niitä aattoiltana jo hiukan saivatkin, mutta päälahjat ja kaikki aikuisten lahjat jaetaan loppiaisena.

Aattona kyllä istutaan joukolla yhdessä syömään, mutta niinhän tehdään monesti muulloinkin. Loppiaislahjat kierretään sukulaisten ja tuttavien luona jakamassa niin, että Papá Noel ja Korvatunturin pukki ei nyt niin kovin ylityöllistetty täällä ole. Lapsiperheissä pukki saattaa täälläkin käydä. Näin kertoi minulle Inglésin Green Field hotellissa jo vuosia etupäässä suomalaisasiakkaita hieronut Helena Martiskainen. Hän jäi perheentymään oltuaan ensin jonkin aikaa Aurinkomatkojen oppaana.



Joulupuurolle
Itselläni meni aattopäivä suurelta osin nettiyhteyksien kanssa taistellessa. Más Movilin asiakaspalvelusta löytyi ruotsia puhuva Ulf, joka näki, että yhteyteni pelaa. Omituista vain oli ettei mikään nettisivu avaudu. Arvoitus jää pyhien jälkeen ratkottavaksi.



Oli tulla oikein kiire Mummolaan luvassa olleelle joulupuurolle ja saunaan. Kumpaakin sai halunsa edestä, puuroa talon tarjoamana, saunat tavanomaista maksua vastaan. Totta kai jouluna on päästävä saunaan!

Mummolassa loi tunnelmaa rauhalliseen sävyyn valittu suomalainen pop- joulumusiikki. TV-ääntäkin kuului. Mutta kun pukeuduin saunassa alkoi oven takana tuttunuottinen säksätys suomenkielisen puheen sekaan. Mitäs tämä on? Selvää riikinruotsia. Ja aivan oikein saunan oven vieressä istui harmaatukkainen herrasmies kuuntelemassa läppärillä SVT:n Rapport Play nettiuutislähetystä.



Mummolan autuus
Olen vilpittömän ihastunut Mummula- kahvilan perusideaan. Melkein olohuoneen omaisessa kahvilassa on kaikenlaista perussuomalaista ja sitten varsinaisen kahvilatarjonnan lisäksi mini- ja mac- läppäreitä asiakkaille ilmaiseen käyttöön puoleksi tunniksi kerrallaan. Ja sauna. Siis mikä muu niin uussuomalaisia vetää tupaan kuin mahdollisuus räplätä nettiä ja saunoa!? Kalja tietysti, ja sitäkin saa, mutta se taas ei ole täällä main mitenkään harvinaista tarjottavaa.

Radion ja television ristiin ja päällekkäin soittamisesta huolimatta melutaso asiakaskunta mukaan lukien on minun havaintoni mukaan pysynyt jokseenkin kohtuullisena.

- Täällä ei karaoke kaiu eikä Matti Näkynänen laula, selvitti tarjoilusta huolehtinut Jari taloon tapoja. Heiton kohteita ei tarvitse kovin kaukaa hakea.

Se kiuas
Ainoa varsinainen tyytymättömyyden aiheeni on ollut Mummulan saunan ylikorkeaksi törpöksi rautalankaputkeen rakennettu kiuas, jossa kiviä on ylhäältä alas asti. Se on upean näköinen, mutta kiukaan yläreuna on aivan liian korkealla, päälämpö jää hartioihin ja siitä ylöspäin. Asiaa auttaa kyllä hiukan, kun huomaa heittää löylyt kiukaan alaosaan. Saunan perussääntö on, että kiukaan yläreunan tulee olla jalkojen alapuolella. Tässä se on taas todistettu. Mutta tähän on jo luvassa muutos. Tekeillä on uusi, kaasukäyttöinen kiuas, joka on matalampi. Pidän peukkuja että se on kyllin matala.

Ruokakin Mummulassa on ollut hyvää. Etenkin tykkään Pikku-Meerin uimaharjulaiseen reseptiin tekemistä karjalan piirakoista. Ne ovat oivan ohuita ja leveämpiä kuin tehdastuotteet. Siitä ja päsmäripari Samista ja Pikku-Meeristä piirakan kera oli tarkoitus olla tässä kuva. Harmillisten teknisten taka-iskujen ja Mummulan työvuorojen erikoisluoteen vuoksi joudutaan tyytymään Meerin ja piirakan sijasta Jariin, joulutorttuun sekä Samiin. Torttu on ehkä vähän sirompi kuin piirakka, ja kuvassa Pikku-Meerin sijasta poseeraava Jari taas on päinvastoin… no niin, mitäpä siitä sen enempää.

Jouluvaellus Inglésistä San Agustíniin
Kuten tavallista bussi Yumbon pysäkiltä lähti juuri ennen kuin minä sinne ehdin, ja päätin reippailla asunnolle, iltahan oli kesälämmin pilvipeitteestä huolimatta. Napsin matkan varrelta paikallista jouluvaloiloa, ja osuin Inglésin keskustassa (jos siellä sellaista ylipäätään onkaan) Evankelisen kirkon eteen juuri aattoillan saksalaisen jumalanpalveluksen aikaan.

Muutama vuosi sitten osuin samalle paikalle joulupäivänä ja tilanne oli sama. Kirkko oli täynnä väkeä, ja oven suussa tungeksi suuri joukko, joka ei sisään mahtunut. Parin kadunkulman päähän kaikui taas tuttu jouluisen virren sävel, sanat vaan eivät mitenkään tulleet mieleen. Joku vastaantulija lauloi niitä saksaksi.



Niin suomalaisella kuin ruotsalaisella kirkolla on omat joulutilaisuutensa Inglésissä ja Las Palmasissa. Ja ruotsalaisella kirkolla lisäksi omassa kirkossaan San Agustinissa Rocas Rojas alueen kyljessä. Samassa kompleksissa on muuten myös pieni ruotsalainen koulu.



Pitkään puurtaja
Asuntoni eteen tullessa siellä nojaa aitaan taas tuttu vaaleahiuksinen hahmo, mies joka rakentelee omia hiukan omituisia eläinkuvatuksiaan hiekasta, ja kerää sillä eläkkeen jatketta. Hän tulee aamuvarhain tai ennen puolta päivää viimeistään, ja lähtee vasta illan tultua. Olen kulkenut niin usein hänen ohitseen ja katsellut parvekkeelta hänen touhujaan, että on ollut melkein pakko sanoa joku sana tai edes tervehtiä. Jossain vaiheessa luulin häntä suomalaiseksi, sen verran kömpelöltä hänen ihmisten kohtaamisensa vaikutti. Puhuttelinkin häntä ensin suomeksi, mutta puhe kääntyi sitten englanniksi. Myöhemmin kuulin hänen puhuvan saksaa.

Totesin , että onpa päivä jäänyt pitkäksi. Usein se on 13-tuntinen.Sain vahvistuksen, hän on saksalainen. Ja sitten sanoin, että olen nähnyt hänet siinä useana vuonna samoissa puuhissa.

- Jaa, 11 vuotta, hän sanoi.

Yleensä en rahaa tällaisille keräilijöille annan. Mutta nyt se tuntui jotenkin aiheelliselta, tuo työmäärä ja olihan jouluaatto. Annoin euron käteen, toivotin hyvää joulua. Hän oli ilmeisen hyvillään.

Joulupäivän aamu

On jälleen pilvinen, mutta ei toivoton. Taivaalla on selvä kerrostuma vaaleata pilveä taivaanrannan suunnassa, ja isot tummat pilvikumpareet ajautuvat kiivasti kohti Afrikkaa. Tuuli tulee jostain luoteesta joten täällä navakka tuuli on leppeä.

Nyt aamupäivällä aurinko paistaa lämpimästi pilviharson takaa, istun ilman t-paitaa.

Jouluaamun reippailijoita oli melkein yhtä vähän kuin aattona. Ennen auringonnousun aikaa vain kumaratäti ja joku toinen, mutta pian väkimäärä lisääntyi, ja kumaratädin reippailu kskeytyi useamman kerran, kun tutu jäivät toivottelemaan joulutervehdyksiä.

Internet rintamalleni kuuluu yhtä huonoa kuin eilen. Más Movil ei jaksa avata web-lukijaa vaikka signaali on selvästi päällä. Ellei tilanne muutun seuraavaa juttuani saa odottaa vasta arjen palattua – tai ellei sitten Zip leipomon kahvila-asiakkaille tarjoama langaton verkko ole taas toimintakunnossa – eilen se oli yhtä mykkä kuin Más.